Isan silmat siniset Saavat sanat suloiset Isa aina levyja soittaa Sittenkin kun ilta koittaa Isa kesalla matkoilla kulkee Matkalaukkuun tavarat sulkee
Joka yo tassa ruumiissa Istun elinkautista Siita, mita en ole tehnyt Tassa taytantoonpanossa Vartija on minussa Kukaan ei oikeutta kaynyt Kalastan sanoja
Joi poika senkin kuukauden Ja aikaan kauniin aamunkoiton Han kouristeli itkien Nyt viina veisi voiton Niin aiti saapui huoneeseen Valituksen kuullessaan
Viela ole ei selvinnyt, miksi Lapaseni roikkuu alla hihansuun Lailla niiden hakaneulojen Jotka kiinnittavat heijastimen Viereen lapaluun Jokin ajaa minut
Yli metsan, pellon, kirkonkellot Ne kumeana kaikaa sunnuntain Mustissaan oli pappi ja suku Mutta joku siita haudalta puuttui kai Vanhempi veli meni
Me emme tieda Mika harhaan kaansi paan Mika voima veti Valokiilaan lahestyvaan Rekan alle Viimeinen huuto hukkuu Ei viela poika tieda mitaan Kun kotona
Se pommikoneiden aalto Ylla tuon uinuvan maan Ajoi hiljaisen, harmaan kulkueemme Lumeen kahlaamaan Ensin sai jokainen nahda Sen maailmanpalonsa Oli miehen
Hukun katseeseen Poltan viimeisen savukkeen Uskon ihmiseen Olen sekaisin Yohon yksin jaan kylmaan ja pimeaan Ei enaa maistu mulle Viinisi sun Kavelen
En tahdo murhetta kantaa Vaan en tieda kuinka voisin Kaiken kurjuuden keskella nahda jotenkin toisin Kun kansojemme suurmiehet Noissa suurissa toimissaan
Ei tyoton usko parempaan huomiseen Han purkaa itsesaaliaan juomiseen Yo tummuu, aikapommi taas rajahtaa Ja jalleen isku ensimmainen lajahtaa Kai liian